Taloudessa on 2 autoa. Mies huoltaa.. Mitäs sitten kun näin ei tapahdukkaan pyynnöstä huolimatta ja vikaa tulee?
Se jonka alunperin piti autoa tarkistella ilmenneiden puutteiden takia jättää tämän homman "huomiselle" sanomatta mitään ja painuu remonttikaljoille, ja toinen kuvittelee että kaikki ok (koska näin on annettu ymmärtää).
Kas kummaa autoon tulee toinen "vika" ja mies sitten sitä tarkistelemaan. katsoo samalla myös edellisen "vian" tilanteen ja tulee takaisin kotiin...
Alkaa kamala huutaminen että toinen on auton lähes rikkonut vaikka itseasiassa auto ei ole sen enempää tai vähempää rikki. ottaa auton avaimet ja lähtee miesten kanssa kaljoittelemaan kun ilmenee että syy puutteiden korjaamiseen olikin oma moka.
Supernaisena tietenkin laitetaan lapset nukkumaan hymyssä suin ja iltasatukin tulee luettua vaikka pala pyörii kurkussa ja sivuja käännetään kuin sumussa. Lapset nukkuvat ja mieli tekisi tekstata/soittaa ja kertoa mitä mieltä on taas supermiehen toiminnasta. Elämässä ei tunnu olevan taaskaan mitään hyvää.
EI.
Katseltuaan tyhjentäviä videoita hassuista eläimistä aina sekopäisiin epäonnistumisiin kuntosalilla keksii purkaa kiukkunsa kotitreeneihin ja kyllä elämä taas melkein jo hymyilee.
Sitä käy vielä katsomassa kun 3 pientä tuhisijaa nukkuu rauhallista unta unilelut kainaloissaan.
Nousee hymy.
Ehkä elämä ei olekkaan niin epäreilua kun jaksaa keskittyä positiivisiin asioihin eikä jää murehtimaan turhanpäiväisiä riitoja olemattomista asioista.
keskiviikko 29. huhtikuuta 2015
tiistai 28. huhtikuuta 2015
Tästäkö se alkaa?
Tämä on kai nyt sitten sitä vanhempieni vouhkaamaa maailmanlopun alkua koska en olisi ikinä kuvitellut kirjoittavani minkäänlaista blogia.
Niin en siis ikinä...
Mitähän kaveritkin ajattelis?
Entäs kyseiset ihmiset joista tiedän jo nyt kirjoittavani jossain vaiheessa toki eri nimillä mutta silti...
Kerronko aviomiehelle? NO EN TODELLAKAAN ;)
... Mistä ihmeestä sitä aloittaisi?...
Koska en pääse itseni kanssa selvyyteen pitäisikö elämääni avata kerralla enemmän että joku ymmärtäisi vaikka toisaalta sekään ei ole uutta että ei ihan ymmärretä. en se ymmärrä minäkään. jotenka. kevyesti tästä viikosta
Rakas mieheni on ollut töissä joten mulle on jäänyt tuhottoman vähän vapaa-aikaa lapsista ja kotitöistä. kuitenkin olen päässyt TALLILLE mikä taas onkin se paikka jossa pää tuulettuu eikä kotiin palaaminen tunnu enää niin raskaalle. ratsuja on mulla muutama mutta yhtä sitten treenaan omatoimisesti enemmän ja vähemmän ja viimekerralla treenattiin laukannostoja.
Kassu on siis vain perusaskellajit opetettuna tullut suomeen ja siitä sitten olen koittanut muovata ratsua.
Ylpeänä totean että että kyllä siitä hieno tulee ja ehkä joskus sillä pääsisi kisaamaankin.
Kuinka etupainoisesta turrasta kömpelyksestä onkin tullut kevyt herkkä ja ainakin ajoittain toimiva ratsu?!
työtunteja tuhansia loukkaantumisia hevosella 1, ratsastajalla... noh kuka noita laskee :D
kuitenkin kaikestahuolimatta nyt aletaan olla siinä pisteessä että laukka nousee pyöreästi ja lähtee pehmeästi mutta jäntevästi takajaloista eikä enää juosta miljoonaa etusilla kun takapää jo aloitti parimetriä sitten laukan -.- eikä enää tunnu että kohta kaadutaan kaarteessa jos sen laukan saa nostettua!
luin jostain hevosen suoraksi ratsastamisesta. ratsasta neliötä. erikokoisia ja eri suuntiin. kuulosti alkuun hömpälle mutta hei. sehän toimi! aloitin siis käyntityöskentelyn siirtymillä seis ja eteen. sitten aloin ratsastaa neliötä (eli suoraan, tee kunnon kulma vaikka vasemmalle, taas suoraan, uusi kulma jne) molempiin suuntiin. sitte taas siirtymiä. käynti- ravi - käynti- seis- käynti jne. sitten jäin ravaamaan ja tein vielä pari neliötä sekä pys- peruutus - ravi siirtymiä. sitten nostettiin laukka ja sehän oli hyvä! parempi kuin koskaan! ensikerralla kokeilen uudestaan oliko tällä vaikutusta vai ei.
Tänään myös tipahti HIPPOS postilaatikosta ja siinä ensin mainoslehtiset selattuani en voinut kuin nauraa tuotteelle "satulaliima"! siis sellasta liimaa oikeasti valmistetaan mikä parantaa pitoa satulassa :D miksen tätä ihmetuotetta ole aikaisemmin tajunnut vaikka useasti oonkin lausahdellut että pitäs liimaa ostaa että kestäs perse penkissä!!! miten ihmeessä olenkaan pärjännyt kaikki nämä 20 vuotta hevosen selässä ilman erillistä liimaa!!!!!?
Niin en siis ikinä...
Mitähän kaveritkin ajattelis?
Entäs kyseiset ihmiset joista tiedän jo nyt kirjoittavani jossain vaiheessa toki eri nimillä mutta silti...
Kerronko aviomiehelle? NO EN TODELLAKAAN ;)
... Mistä ihmeestä sitä aloittaisi?...
Koska en pääse itseni kanssa selvyyteen pitäisikö elämääni avata kerralla enemmän että joku ymmärtäisi vaikka toisaalta sekään ei ole uutta että ei ihan ymmärretä. en se ymmärrä minäkään. jotenka. kevyesti tästä viikosta
Rakas mieheni on ollut töissä joten mulle on jäänyt tuhottoman vähän vapaa-aikaa lapsista ja kotitöistä. kuitenkin olen päässyt TALLILLE mikä taas onkin se paikka jossa pää tuulettuu eikä kotiin palaaminen tunnu enää niin raskaalle. ratsuja on mulla muutama mutta yhtä sitten treenaan omatoimisesti enemmän ja vähemmän ja viimekerralla treenattiin laukannostoja.
Kassu on siis vain perusaskellajit opetettuna tullut suomeen ja siitä sitten olen koittanut muovata ratsua.
Ylpeänä totean että että kyllä siitä hieno tulee ja ehkä joskus sillä pääsisi kisaamaankin.
Kuinka etupainoisesta turrasta kömpelyksestä onkin tullut kevyt herkkä ja ainakin ajoittain toimiva ratsu?!
työtunteja tuhansia loukkaantumisia hevosella 1, ratsastajalla... noh kuka noita laskee :D
kuitenkin kaikestahuolimatta nyt aletaan olla siinä pisteessä että laukka nousee pyöreästi ja lähtee pehmeästi mutta jäntevästi takajaloista eikä enää juosta miljoonaa etusilla kun takapää jo aloitti parimetriä sitten laukan -.- eikä enää tunnu että kohta kaadutaan kaarteessa jos sen laukan saa nostettua!
luin jostain hevosen suoraksi ratsastamisesta. ratsasta neliötä. erikokoisia ja eri suuntiin. kuulosti alkuun hömpälle mutta hei. sehän toimi! aloitin siis käyntityöskentelyn siirtymillä seis ja eteen. sitten aloin ratsastaa neliötä (eli suoraan, tee kunnon kulma vaikka vasemmalle, taas suoraan, uusi kulma jne) molempiin suuntiin. sitte taas siirtymiä. käynti- ravi - käynti- seis- käynti jne. sitten jäin ravaamaan ja tein vielä pari neliötä sekä pys- peruutus - ravi siirtymiä. sitten nostettiin laukka ja sehän oli hyvä! parempi kuin koskaan! ensikerralla kokeilen uudestaan oliko tällä vaikutusta vai ei.
Tänään myös tipahti HIPPOS postilaatikosta ja siinä ensin mainoslehtiset selattuani en voinut kuin nauraa tuotteelle "satulaliima"! siis sellasta liimaa oikeasti valmistetaan mikä parantaa pitoa satulassa :D miksen tätä ihmetuotetta ole aikaisemmin tajunnut vaikka useasti oonkin lausahdellut että pitäs liimaa ostaa että kestäs perse penkissä!!! miten ihmeessä olenkaan pärjännyt kaikki nämä 20 vuotta hevosen selässä ilman erillistä liimaa!!!!!?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)